Pitkästä aikaa muistan tännekkin päivitellä kuulumisia, vaikka eipä niissä mitään kummempaa ole tapahtunut. Jouluna kerätty muutama kilo + parit flunssat ja sen sellaista. Tiputettavaa löytyy vielä useita kiloja ja rasvaa on sulatettavana useita prosenttiyksiköitä. En tästä kuitenkaan lannistu, vaan jatkan niinkuin on suunniteltu, nyt vain tiheämmällä salimäärällä. Aikaisemmin siis 3krt/vko, nyt tavoite joka toinen päivä. 3-jakoinen saliohjelma on tällä hetkellä, mutta kierrätän sitä sitten ja kerran kuukaudessa teen treenin kevennetysti.

Viime vuodelle tuli yksi tavoite saavutettua. Nykyisin jos poikkean (repsahdan) ruokavaliosta niin en heitä päivää lekkeriksi, vaan jatkan suunnitellusti eteenpäin. Mielestäni tämä on jo aika iso saavutus, koska aikaisemmin AINA on kaikki kaatunut yhteen pieneen repsahdukseen. Ja nyt joulupöperöiden jälkeen paistijauheliha ja salaatti maistuu varsin hyvälle :) 

Kuitenkin tässä olen nyt funtsaillut omia tavoitteitani ja päämääriä tämän laihdutusprojektin suhteen. Niinkuin aikaisemmin olenkin jo varmaan kertonut että olen joskus männä vuosina alkanut treenaamaan body fitness kisoja varten. Noh, se ajatus jälleen on noussut pinnalle ja ajattelinkin haastaa itseni että kun täytän 30, olisin lauteillenousu kunnossa. On tässä vielä vajaa 3 vuotta aikaa ja ajatus omaa peilikuvaa katsellessa tuntuu kauhean kaukaiselta että olisin ns. tikissä kunnossa, mutta saahan sitä uneksia ;) Ja meillä on yksi elämä elettävänä enkä haluaisi miettiä vanhempana nuoruuden haaveita joita en uskaltanut lähteä edes tavoittelemaan. Jos epäonnistun, niin olen ainakin yrittänyt eikä se asia sen suhteen kaivele mielen syövereitä. 

Lähden nyt tähän projektiin maltilla. Ensinnäkin nyt itsekseni tiputtelen painoa ja rasvoja ja välitavoitteena olisi ensi syksyyn mennessä olla mitoissa jolloin voisin tosissani alkaa miettimään valmennusta. Tiedän kyllä sen että minnekkään kisadietille ei ole asiaa ennenkö on saatu lihasta kroppaan ja tähän hommaan haluaisin jo ammattilaisen avuksi ettei mentäisiin perse edellä puuhun.

Tätä kaikkea projektia myös hankaloittaa nämä hyvin pienet ja katkonaiset yöunet jotka johtuvat puolivuotiaasta vauvasta. Olisikin siis mielenkiintoista lukea jos jollain olisi vinkkaa esim. blogia jossa olisi vastaavaa tilannetta. 

Tässäpä tältäerää.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille :)

Elikkäs viikko on vierähtänyt tämän ruokavalion parissa ja nyt on -2,9kg. JES! Vaikka tiedä kyllä että nesteitähän nuo on suurimmaksi osaksi ja olenkin jo varautunut 500g tiputukseen jatkossa. Tavoite on siis ensi kesään mennessä tiputella n.20kg joten elään olisi 17kg jäljellä. Tiedän kyllä että vaaka ei ole se tärkein mittari vaan peili ja mittanauha, mutta olen siis ollut aikoinaan parikytä kiloa kevyempi ja lihastakin oli ja olin mielestän hyvin sopusuhtainen.

En osaa tätä pitää dieettinä, koska ruokaa on valtava määrä vaikka kaloreita on n.1800 ja mitä kulutukseen tulee niin 3-jakoisella ohjelmalla treenaan salilla ja pyrin tekemään kerta päivään 30-45min kävelylenkin. Ruokavaliota uusitaan vielä 2 kertaa ja olen myös varautunut kaloreiden tiputtamiseen. Oikeastaan en olisi pahoillani vaikka nykyisestä jätettäisiin yksi välipala pois, koska olen äärimmäisen huono rytmittämän syömistäni ja tämän vuoksi viimeinen setti jää syömättä. Veden juonti on nyt toinen minkä kanssa pitäisi skarpata! Kahvia tulee lipitettyä pitkin päivää, mutta veden juonti jäänyt yhä vähemmälle. Kokoajan vieresäni on 1,5l puteli täynnä vettä ja tavoite olisi niitä kaksi hörpätä päivän mittaan, mutta eipä tule kun se yksi vain juotua.

tässä perus lounas

Päivällinen on sama setti mutta ilman omenaa ja kanalla syön niin tulee vähän vaihtelua. 

Olen tässä viikon aikana miettinyt että kuinka en ole aikaisemmin onnistunut Syy on kaiketi töissä käynti ja sen myötä ajanhallinta ongelma. Ruokien laittoonhan ei nyt varsinaisesti kauheaa aikaa mene kun aina sunnuntaisin pussittelen pakkaseen seuraavan viikon lihat ja kanat, mutta töissä käydessä tuntui ettei muuta kerennyt vapaa-ajalla tekemään kun viettämään päivän hellan ääressä. Nyt kun on kotona niin se on helppoa kun se ei tavallaan ole mistään ns. omasta ajasta pois. Myös kun osa-aikaisena kaupanalalla työskentelee niin harvemmin on sitä puolentunnin ruokatakoa joten tämmöisen setin vetämiseen on aikaa vajaa 10min kun laskee pois vessassa käynnit ja työpisteeltä poistumisen ja paluun. Se on suoritus se!

Voisin jopa tituleerata itseni herkkuperseeksi (en siinä toivotussa tarkoituksessa :D ) ja olen nyt huomannut että mitään ylimääräistä ei ole tehnyt mieli. Vaikka mies on mussuttanut lenkkimakkaraa, poppareita, suklaata ja jätskiä mun vieressä niin ei kyllä ole käynyt mielessäkään että edes hieman maistaisin. Vaikka aina toitotetaan että kohtuudella kaikkea jne jne. niin itseni kohdalla koen parhaimmaksi ihan totaalikieltäytymisen edes maistamiselle! Oma suhtautumiseni ruokaan on hieman hakoteillä, koska se on mulle kuin nautintoaine. Jos on hyvää ruokaa niin syön kuin viimeistä päivää ja syön niin kauan aikaa kunnes on ähky! Toivon oppivani tämän ruokavalion kautta oikeanlaisen ruokarytmin ja määrän. Tai tiedänhän minkä mikä se oikea rytmi ja määrä on, mutta se että saan sen tavaksi itselleni niin siinä on opiskelua :)

 

 

 

Päivä numero 3 starttaa änyyteeNYT! Aamupala syöty ja maha on toodella täynnä! Itseasiassa koko päivän sapuskat tuottaa haasteita. Ta lähinnä se että viimeinen iltapala tulee syötyä. En ole ainakaan nälkää joutunut näkemään ja miinuskaloreilla mennään. Fiilis on äärettömän hyvä!

Pidän itseäni kokeneena salikävijänä ja muistan vielä kuin eilisen sen päivän kun menin yksin ensimmäistä kertaa salille. Jännitti ihan kauheasti, koska kaikki muut varmaan vaan keskittyy mun sähläämiseen siellä ja kun teen kaiken väärin yms. yms. No eihän se niin mene. Ainakaan tuolla salilla missä silloin kävin (Tuusulan Riihikallion Finnbody). Todella positiiviset ajatukset jäi sieltä. Nämä n. body-ihmiset olivat hyvinin avuliaita ja tulivat heti neuvomaan, mikäli jotain väärin tein tai näytin vähääkään siltä että en tiedä mitä pitäisi tehdä. 

Tämä kaikki juolahti mieleen eilen kun pitkän salitauon jälkeen hurautin illalla salille. Olen tuola käynyt pitkän aikaa ja nyt vasta törmään tällaiseen. Uuteen ohjelmaani kuuluu penkkipunnerrus. En siis ole aikaisemmin juuri penkkaillut että siinä mielessä uusi juttu mulle. Olen penkissä arka laittamaan painoa, koska sieluni silmin näen tilanteen etten saa sitä tankoa enää ylös ja nalkissa ollaan :D No menin siinä sitten jumppaamaan pelkällä tangolla ja takanani oli kolme pojan "kopla". Ikää ehkä 18-19. Ja ne ilmeet ja kikattelu kun tällainen pyöreä täti-ihminen tulee pelkkää tankoa nosteleen. Enkä nyt varmasti sano että minulle nauroivat, mutta siltä se tuntui.

Jos lihavempi ihminen käy salilla, niin minkä vuoksi se ulkomuoto herättää niin paljon hilpeyttä? Näemmehän joka päivä enemmän ja vähemmän lihavia emmekä niille naura. Vai onko yhdistelmä better bodies, punttisali ja ylipaino joillekkin vitsin aihe? Itse ainakin koen asian niin että on todella hienoa kun on halu tehdä kropalleen jotain. Nykyään vielä kun kuntosaliharjoittelu on vielä enemmän ulkonäkökeskeisempää. Meinaan että nuo fitness-lajit ovat yleistyneet iin paljon että suurinpiirtein jokatoinen mimmi treenaa bikini fitnessiin ja miehistä puolet penkkaa ja toiset puolet on muuten vaan tikissä. Itse ainakin joskus tulee mieleen että olenko noiden "tositreenaajien" tiellä, mutta kun ajattelee niin ei se minun treenaamiseni ole yhtään vähemmän tärkeää tai tärkeämpää kun heidän. En osaa pointtiani selittää nyt kauhean hyvin (aamu :D ) , mutta asian yhdin on ehkä se että kaikkien tulisi salilla olla tasavertaisia treenaajia ulkomuotoon ja sukupuoleen katsomatta. Se liikunta on kuitenkin kaikille tärkeää. 

Onneksi nykyisellä salillani on kyllä melkohyvä ilmapiiri ja eilistä lukuunottamatta, olen saanut punkerona treenata ihan rauhassa :)

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Vihdoin inspiroiduin kirjoittamaan tänne taas. Tänään olikin loppuelämäni ensimmäinen päivä, sillä tänään alkoi odotettu nettivalmennus http://www.bodycamp.eu kautta. Ohjelma on Ms. fitness light joka kestää 12vko ja odotukset on korkealla! Ruokavalio vaikuttaa todella lupaavalta, ei ainakaan nälän pitäisi yllättää. Saliohjelma myös vaikutti simppeliltä 3-jakoiselta joka on ilman turhia kikkailuita helppo suorittaa. Tänään käskin miehen ottamaan ennen kuvat ja kyllä ne kuvat pisti taas miettimään että mitenkä tähän pisteeseen on tultu.

Nopeasti taustojani sen verran että aina olen ollut pyöreähkö, mutta vuonna 2009 päätin tehdä lopun sille ja hurahdin liikuntaan. Tämän myötä alkoi kuntosaliharjoittelu ja löysin body fitness lajin. Paino tippui, kroppa kiinteytyi ja lihaserottuvuuttakin alkoi olla. Hankin PT:n ja "tuomio" oli että 1,5 vuoden päästä olisin kovalla työllä kisakunnossa, en toki palkintopalli ainesta, mutta lavalle kehtaisi nousta. Treeit luisti ja tulosta tuli, mutta sitten tuli ero, vaihtui paikkakunta ja villit sinkkuajat alkoivat. Lopun arvaakin kaikki. Sieltä se paino alkoi salakavalasti nousemaan. Koko homma levisi käsii kun nykyisen mieheni tapasin 3,5 vuotta sitten. Kävimme usein ulkona syömässä ja paljon noutoruokaa, koska eihän vastarakastuneena hellan ääreen kerkiä ;) Niimpä tässä on nyt massaa kasvateltu tuo aika ja tämän hetkiseen ulkomuotoon kyllä varmasti vielä vaikuttaa tyttären syntymä 3,5kk sitten. Eli raskaudestakaan ei nyt ihan kauheasti ole aikaa, mutta uskon että mitä nopeammin nyt pureudun ongelmaan niin siitä myös eroon pääsenkin.

Tavoitteita tälle 12 viikon jaksolle on tehdä liikunnasta rutiininomaista. Niin että se päivän lenkki vaan kuuluu siihen päivään, samoiten salitreenit. Toisena tavoitteena on myös ehdottomasti tiputtaa painoa alas ja rasvan määrä saada kehossa huomattavasti pienemmäksi, koska kiitos geenien se on sitä vatsarasvaa. Lihas on myös tervetullutta, mutta pääasia on nyt se että keho saadaan stabiiliin tilaan. Kolmantena tavoitteena on oppia uusi suhtautuminen ruokaan ja ateriarytmit.

Nyt olen lusmuillut liikunnan suhteen jo 3 viikkoa enkä oikeastaan ole tuona aikana kun käynyt ehkä 2 kertaa lenkillä. Huomenna vihdoin pääsen salille sisäänajamaan uuden ohjelman ja en millään malttaisi odottaa! Se tunne treenin jälkeen on jotain mielettömän upeeta kun joka paikkaa vähän tärisyttää ja tuntuu ettei pysty kroppaansa hallitsemaan. Hieman ehkä myös jännittää, koska nyt on taas pitkä tauko salilta ja kuinka paljon joutuu painoja pudottaan että jaksaa. Ompas jännää :)

Tositoimii oli pakko alkaa nyt, koska en tästä enää nuorene ja tahdon myös lapsilleni olla esimerkki. Ikäväkseni voin myös todeta, että mikäli tästä vielä horisontaalisesti kasvan, niin voin siirtyä isojen tyttöjen vaateliikkeiden kanta-asiakkaaksi. Taival tulee olemaan pitkä ja kivinen, koska syöminen on kertakaikkisen mukavaa ja ruoka vaan on niin hyvää! Selkärankani ei todellakaan ole katkeamaton ja olen melko varma että yksi repsahdus tämän 12 viikon aikana tulee, mutta todella yritän ihan 0 toleranssilla. Yhdestä repsahduksesta on lyhyempi tie toiseen jne jne. 

Tässä nyt vähän lisää harjoittelua bloggailuun ja koitan nyt ahkerammin alkaa kirjoittelemaan kuulumisia ja muuta yleistä asiaa mitä nyt mieleen juolahtaa. :)

Ah ihanaa, syksy! Syksy on mielestäni paras vuoden aika. Luonto on kauhean kaunis ja ulkona on miellyttävää olla. Ihana päästä pukemaan 2kk ikäistä pikkuprinsessaakin paremmin kun kesä meni niin että ihan pelkkä vaippa oli päällä ja kauppaan lähdettäessä laitettiin lyhythihaista bodyä mutta muutenhan jäi lähestulkoon kaikki 56 kokoiset pitkähihaiset bodyt käyttämäti :) Mieleni tekisi jo mennä haravoimaan, mutta lehdet ne sinnikkäästi pysyvät puissa. Tänään pitäisi vihdoin ja viimein tulla muurari tarkastamaan että kaikki on varmasti kunnossa tulevaa takkaa varten enkä todellakaan malta odottaa että ensimmäisen kerran pääsen nauttimaan iltaa villasukat jalassa takkatulen ääressä. Ja tietenkin takkamakkaraa jota koitan nyt tämän elämäntaparemontin myötä karsia ;)

Nyt vihdoin kun aurinko hieman pilkottaa vesisateen sijaan niin ajattelin lähteä tyllerön kanssa kunnon kävelylenkille. Mikään muu ei saa mieltä virkeälle kun kävelylenkki luonnon helmassa (onneksi asumme maalla). Muistin myös olemassaolevan perunapenkin ja tarvitsisi sekin käydä tönkimässä että joko siellä mädännytään. Omenapuut notkuu omenoita väärällään ja huomasimme että toisen omenapuun juuresta on alkanut pukkaamaan luumupuuta. Outoa. Marjapensaat jäi tänä kesänä istuttamatta. Ensi kesänä olisi tarkoitus tönkiä pihaa paremmin. Olemmehan tässä asunut jo reilu 2 vuotta ja piha on vieläkin kesken. Noh, hiljaa hyvä tulee :) Eli tekemistä piisaa pihapiirissä!

Talven hommina olisi suunnitelmissa jatkaa sisätilojen remppaamista. Viime talvena raskaana ollessani halusin maalata meidän keittiön. Siitä se idea sitten lähtikin. Sehän riistäytyi käsistä ja lattioita ja työtasoja myöten menikin kaikki uusiksi. Hupsista!

Siinäpä kuvia rempan vaiheista. Ja siis ihan itse toteutin koko homman, mies oli pienenä apuna ;) Lattian asennus oli kaiketi haastavin. Vaikka tämäkin projekti oli viime talvena niin vieläkin on listat osittain laittamatta ja pientä viimeistelyä ja muutama tason vaihto. Nyt olisi haaveissa ainakin olohuone laittaa kuntoon. Makuuhuone olisi kanssa ihana saada kuntoon, mutta jätetään se tuonnemmaksi, koska vaatii lattian suoristusta yms. ja pikkuvauvan kanssa hieman työläs projekti. Yläkerran huoneet myös kaipaisi pientä pintaremonttia ja pojan huone sisustusta, kun kaikki on vielä vähän muuton jäljiltä. Iloitsen myös siitä toisesta vapaasta huoneesta kun keksin sinne tehdä itselleni ns. harrastetilan. Saan ompelukoneen sinne ja ihan rauhassa voin jättää kaiken leväälleen kun ei ole miehen tiellä ;)

Tässäpä jotain epämääräistä ajatusta tältä päivältä. Huomenna uusi päivä!

PS. Tänään olen onistunut tässä elämäntaparemontin ensimmäisessä ja kenties haastavimmassa hommassa, nimittäin sokerikoukusta irti pääsyssä! Tänään ollut jo täysin herkuto päivä ja jääkaapintyhjennykseltä säästytty. vielä toistaiseksi ;)